HEIDI KESTI, oululainen kuvataiteilija, puvustaja ja lavastaja.
– syntynyt 1980 Oulussa, kasvanut Iissä
– koulutukseltaan kuvanveistäjä, vaatetusalan artesaani sekä ylioppilas
Millaista taidetta teet?
Viime aikoina olen tehnyt teoksia muovista, ja teen jonkin verran esinekoosteita. Se ei ole ihan sitä kuvanveistoa, vaikka kuvanveistäjä olenkin. Teen taidetta monenlaisilla tekniikoilla, ehkä se on sellaista sekatekniikkaa.
Miten sinusta tuli taiteilija?
Meillä kotona isä harrasti maalaamista, ja ihailin sitä. Jossain vaiheessa päätin, että alan kuvataiteilijaksi, enkä koskaan ajatellutkaan mitään muuta. Kun olin valmistunut taiteilijaksi, tajusin muutamia vuosia myöhemmin, että jos haluan ansaita enemmän rahaa, niin täytyy keksiä jotain muutakin. Sitten aloin tekemään puvustajan töitä.
Mistä saat inspiraatiosi?
Saan inspiraationi materiaalista. Jos vaikka menen käymään kierrätyskeskuksessa ja siellä sattuu olemaan paljon jotain materiaalia, esimerkiksi matkamuistokortteja, niin otan ne mukaani. Kun käsittelen materiaalia jonkin aikaa, saan inspiraationi.
Mitä taide merkitsee sinulle?
Minä vain teen sitä. Ainakin tulen katkeraksi ja vihaiseksi, jos en voi tehdä sitä. Ja kateelliseksi kaikille muille taiteilijoille, heh. Mutta sitten kun teen sitä, mietin, onko siinä sittenkään mitään järkeä, kun siinä tulee vain tavaraa maailmaan lisää.
Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Se muuttuu varmaan koko ajan juurikin sen takia, kun työskentelytapani on niin materiaalilähtöinen. Nuorempana veistin jonkin verran muotokuvia ja tein sellaista perinteisempää. Tyylini on ehkä muuttunut jonkin verran esittävästä käsitteellisempään suuntaan.
Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.
Lempivärisi?
Punainen.
Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Lapset ovat.
Mikä on onnellinen paikka sinulle?
Sanoisin että oma työhuone.
Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Kun muutin Ouluun kymmenen vuotta sitten, etsin silloin täältä työhuonetta. Löysin Toppilan Myllystä työhuoneen. Silloin kuulin, että täälläkin olisi. Viime kesänä kun meni edellinen työhuone alta, niin työhuonekaverini kanssa soitettiin tänne ja tultiin sitten tänne.
Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hyvää on se, että täällä on muitakin taiteilijoita, vaikka joskus menee joitakin päiviä ettei täällä näy ketään. Kuitenkin on ihana tietää, että täällä on muitakin ja näkee heitä, jos he ovat töissä, vaikka aina ei välttämättä tule juteltua kamalasti jos kaikki ovat työn touhussa. En oikein keksi, mitä täällä muuttaisin, mutta jos jotain, niin ehkä täällä voisi olla parempi valaistus.
Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Minulla on ainakin blogi, jota välillä mainostan. Siellä ei tällä hetkellä kylläkään ole uusimpia teoksiani näkyvillä. Sitten tietenkin, jos näyttelyitä pitää ja on taidelainaamossa töitä. Markkinointini ei ole kovin pontevaa. Pitäisi olla oma-aloitteisempi ja mainostaa omaa toimintaansa jatkuvasti. Taideteokseni eivät myy kauheasti. Ne ovat ne lavastus- ja puvustusprojektit, mitä kautta suurempi yleisö näkee tekemistäni. Se on tosin vähän eri asia kuin tällainen taide.
Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.
Kulttuurikasarmi 