Kuva: Christelle Mas
ANNI ARFFMAN, kuvataiteilija, syntynyt 1985 Sotkamossa, asuu ja työskentelee Oulussa
– kuvataiteilija, ammattikorkeakoulututkinto
Millaista taidetta teet?
Maalaan öljyvärein, vesivärein ja sitten teen yhdistelmätekniikkakokeiluja, joissa on yhdistetty tietokonegrafiikkaa ja valokuvaa. Eli kokeiluja ja perinteisiä maalaustekniikoita.
Miten sinusta tuli taiteilija?
Se on kiinnostanut aina jonkun verran, mutta en mitenkään erityisen paljon harrastanut kuvataidetta, ennen kuin sitten yläasteella oli valinnaisainekurssi öljyvärimaalauksesta. Siellä pääsin ensimäistä kertaa elämässäni kokeilemaan öljyvärejä. Se oli hieno kokemus. Niiden väri säilyi sellaisena minkälaisena sen laittoi, ettei se sammunut kuivuessaan ja siveltimen jäljet näkyivät myös. Se oli niin suuri ero verrattuna peiteväri- ja vesivärimaalaukseen, joita olin aiemmin kokeillut. Siitä innostuneena halusin saman tien öljyvärit ja aloin maalaamaan kotona. Eli siitä lähti innostus, että aloin harrastamaan sitä oikeasti ja tosissani. Kuulin samoihin aikoihin että kuvataitelija on ammatti ja että sitä voi opiskella. Yhdistin nämä kaksi asiaa ja ajattelin, että minäkin haluan ammattikorkeakouluun opiskelemaan kuvataitelijaksi. Eli selkeä käännekohta silloin neljätoistavuotiaana.
Mistä saat inspiraatiosi?
Ihmiset kiinnostavat. Hieman kummalliset sekä ristiriitaiset tunnelmat ja niiden ilmaiseminen kuvallisesti.
Mitä taide merkitsee sinulle?
Taide merkitsee todella paljon. Se on ammatti ja elämäntapa. Minusta tuntuu että parhaimmalla tavalla toteutan itseäni kun maalaan. Jotenkin se täydentää omaa olemassaoloa.
Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Varmaan aika ratkaiseva olivat ne vesivärit, mitkä minua lapsena tuskastutti ja joita päädyin kuitenkin kokeilemaan vuonna 2010 uudestaan. Ajattelin ettei näillä voi kukaan tehdä mitään järkevää, varsinkin kun maalasin ihmisiä. Sitten aloin kuitenkin kokeilla ja huomasin, että tämä onkin hyvä juttu. Se on sopivan epämääräinen menetelmä, kun märälle paperille maalaa märällä värillä. Ehkä sen jälkeen jälki on muuttunut sumuisemmaksi, epätarkemmaksi. Epätarkkuus kiinnostaa enenevässä määrin. Tavallaan olen myös siirtynyt siitä, että maalasin kaksiuloitteisia maalauksia myös kolmiulotteisiin maalauksiin. Minulla on kerrosmaalauksia, joissa on kaksi tasoa.
Kuva: Christelle Mas
Lempivärisi?
Kaikki värit! Sanotaan, että perusvärit sillä niistä voi sekoittaa kaiken, eli sininen, punainen ja keltainen.
Onnellinen paikka sinulle?
Työhuone. Vaikka se ei ole mikään hieno, vaan sotkuinen, pieni huone, mutta se on onnellinen paikka. Siellä voin toteuttaa itseäni.
Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Olin muuttamassa Berliiniin kahdeksi kuukaudeksi ja samaan aikaan silloinen asuintaloni oli menossa purkuun, luulin, että noin puolta vuotta myöhemmin. Sitten minulle soitettiinkin, että sieltä talosta pitää muuttaa heti pois. Samaan aikaan sain puhelun, että jos haluan, voin mennä Berliiniin taitelijaresidenssiin joulu-tammikuuksi. Silloin kuulin jostain, että täällä on työhuoneita ja satuin saamaan sen. Aluksi sain muutettua kamppeeni huoneeseen ja lähdin Berliiniin. Tulin sieltä takaisin, hommasin asunnon ja työhuone jäi, tarkoituksella, sillä halusin sen pitää.
Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hyvää on oikeastaan kaikki muu, mutta sijainti on pikkaisen kaukana. Pyörällä on matkaa suunnilleen kuusi kilometria. Se on kuitenkin sellainen matka, että kun tänne tulee, täällä haluaisi tehdä töitä koko päivän. Joskus olisi kuitenkin kivaa, että jos on vaikka kaksi tuntia aikaa, niin senkin voisi hyödyntää ja päästä nopeammin työhuoneelle. Kunpa työhuoneen saisi kilometrin päähän asunnosta. Mutta tila on hyvä, samoin se yhteisö mikä täällä on. On kivaa että täällä on muitakin taiteilijoita.
Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Näyttelyistä tietenkin löydetään taidetta sekä jonkin verran netistä. Miten myyntiä voisi kehittää… Se olisikin hyvä, jos joku sen keksisi. Eihän se helppoa ole. Ei ole kuitenkaan vielä kovin yleistä että taidetta ostetaan, ja jos joskus ostetaankin, niin se on vähän varman päälle että pitää olla tunnettu nimi. Erästä nettikauppaa, sellainen kun taideovi.com, pitävä Anu Korjonen on omalta osaltaan kehittämässä taiteen myymistä. Siellä voi ostaa taulun loppuun saakka ja laittaa sen sinne ostoskoriin. Varmaan netti on nykyään oikeasti hyvä kanava. Sieltä saa näkyvyyttä. Siihen tarvitsisi paljon ideoita, että miten myyntiä voisi kehittää.
Kulttuurikasarmi 