Sotalapsi – TariNoita @ Kokardiklubi

Koskettava teatteriesitys Oulun sotalasten omista kokemuksista

Oulun seudun sotalapset ry julkaisi v. 2010 kirjan Suuri matka vieraalle maalle, johon lähes 70 yhdistyksen jäsentä kirjoitti kertomuksia omista kokemuksistaan. Tästä kirjasta ja kymmenen henkilön haastatteluista on TariNoita tuotanto muokannut improvisaatiota käyttäen Sotalapsiesityksen, joka tuo sotalapsiteeman myös nuorempien sukupolvien tietoisuuteen. Tilaisuuden lopuksi keskustelua aiheesta.

Oulun sotalapset haluavat tarinansa näyttämölle, jotta nyt sotien takia monet maahanmuuttajat ymmärettäisiin oikein ja että heitä tuettaisiin perheittäin kaikissa vastaanottavissa maissa.

OHJAUS: Mikko Korsulainen
SÄVELLYS: Erkki Lampén
ESIINTYJÄT: näyttelijä Annina Rokka, muusikko Erkki Lampén
KESTO: 1,5h
LIPUN HINTA: 10€
ESITYSAJAT:
la 19.9.2015, klo 14:00
su 20.9.2015, klo 14:00
pe 25.9.2015, klo 19:00
la 26.9.2015, klo 19:00
su 27.9.2015, klo 14:00
Tilaisuuksien lopuksi keskustelua aiheesta.

PAIKKA: Kokardiklubi
(Hiukkavaaran varuskunnan vanha elokuvateatteri, Hiukanpiha 11, 90670 Oulu)

LIPPUVARAUKSET
p.045-8550850 / irja.pouta@gmail.com
Varattuasi esitysajan suorita maksu tilille:
FI70 1107 3500 5434 61, Oulun s. Sotalapset ry.
Lunasta lippusi 15 min ennen esityksen alkua.
Lipunmyynti paikanpäällä 1h ennen esityksen alkua.

ESITYKSEN VOI TILATA KIERTUEELLE
Tiedustelut: p.040-7644706 / Annina Rokka // annina.rokka@gmail.com

ESITYKSEN VALMISTAMISTA TUKEE
Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto, Alfred Kordelinin säätiö, Taiteen Edistämiskeskus, Teatteri Quo Vadis, Kulttuurikasarmi Hiukkavaara ry

Forum 24, 18.9.2015

Kaleva 19.9.2015

Kaleva 23.9.2015

Advertisement

Heidi Toivainen

Heidi Toivainen, kuvataiteilija, syntynyt Tampereella, Koulutus: Limingan taidekoulu, taiteen maisteri Lapin yliopistosta, asuu ja työskentelee Oulussa

Millaista taidetta teet?
Maalaan öljyväritöitä levylle, joissa mukana hiili. Viime aikoina olen tehnyt myös akvarelleja ja hiilipiirroksia.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Varmasti  se on ollut halu ilmaista jotakin. Limingan taidekoulussa opiskellessani aloin huomata, että nyt teen itselleni mielekästä työtä kun saatoin keskittyä piirtämiseen monta tuntia ja unohdin kaiken muun ympärilläni. Sattumien kautta osittain mutta pidemmältä aikaväliltä löytyy useampia hetkiä, jotka johdattelivat taiteilijaksi. Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen ja hahmottanut asioita visuaalisesti. Värit ja muodot ja niiden kanssa leikittely on mielenkiintoista.

Mistä saat inspiraatiosi?
Ryhtyessä työskentelemään ei ole välttämättä mitään tiettyä inspiraatiota vaan inspiraatio syntyy työn edetessä. Teen sellaisia töitä, jotka tuntuvat minusta itsestäni hyvältä ja  luotan siihen, että muutkin löytävät niistä iloa ja kokevat jotain niiden äärellä. Se, kun kuulet oman työsi puhutelleen jotain ihmistä tavalla tai toisella on paras kiitos mitä työstään voi saada. Maalaamisen vastapainona minulla on lapsiperheen arjen pyörittäminen ja ne täydentävätkin hyvin toisiaan.

”Juhlat”, hiili ja öljy levylle, 2014 koko: 45×130 cm

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
On muuttunut sen jälkeen kun maalaaminen on tullut päivittäiseksi työksi. Taidekoulun jälkeen minulla oli vahvasti tietty ulkoapäin omaksuttu tyyli. Piti ymmärtää että voin etsiä ihan oman tapani tehdä, unohtaa hyvää tarkoittavat neuvot ja sen miten maalataan ”oikein”.  Minua kiinnostaa epätäydellisyys ja keskeneräisyys. Samoin ristiriidat ja kontrastit, niin elämässä kuin maalaamisessakin. MDF-levy kankaan tilalle muutti myös töiden tyyliä. Naisellisempi herkempi tyyli on löytynyt ajan saatossa. Esittävää ja abstraktia molempia mukana töissä, esittävän mukaantulo töihin on olut itsellekin hieman yllättävää.

Lempivärisi?
Riippuu värien yhdistelystä ja kausiluontoisesti muuttuu. Keltainen on aina pop. Myös tumman sinimusta.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Omat lapset. Koulujen alettua kun tulee ikää lisää niin se alkaa muuttua. Sarjakuvat, piirustukset ja muut tekemisen muodot joilla kerrotaan päivän tapahtumia, ovat aivan ihastuttavia. Omaperäisyys pikkuhiljaa häviää kun tekeminen muuttuu ohjatummaksi koulussa. Ennemmin ihastun eri tekijöiden töihin kuin tekijöihin. Marilan näyttely kokonaisuutena oli hieno Oulun Taidemuseolla. Jani Leinosen näyttelyn menisin ehdottomasti katsomaan jos olisin nyt Helsingissä.

Onnellinen paikka sinulle?
Koti, siellä missä perhe on. Hyvänä kakkosena työhuone.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Hiukkavaara Piknik Avoimet ovet neljä vuotta sitten. Entinen työtila oli Rautatieaseman lähellä kaunis punatiilinen vanha rakennus, josta on jäljellä enää vain rakennuksen sokkeli. Neljä vuotta sitten oli paljon tiloja vapaana.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Kohtuullinen vuokrataso ja 50 m2 on hyvä tila. Mieluummin olisi lähempänä keskustaa. Paikkana olen viihtynyt ja kun on tutustunut muihin taiteilijoihin ja vaihtaa näkemyksiä halutessaan. Hauska ja mielenkiintoinen kokemus ollut olla mukana porukkatapahtumissa.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Töitäni on esillä kahvilassa, taidekehystämössä ja näyttelyissä. Myös Oulun Taiteilijaseuran taidelainaamo Arto:n (www.arto.artoulu.fi) sekä Taideoven (www.taideovi.com) kautta voi ostaa maalauksiani. Omien nettisivujen teko on ollut pitkään jo mielessä mutta sitä en ole vielä saanut järjestymään. Sosiaalisuus on tärkeä ulottuvuus taiteeni myymisessä. Kun ihmisiin tutustuu ja niiden kanssa juttelee niin kiinnostus tekemääni taidetta kohtaan herää. Keskustellessa ihmisten kanssa voi tehdä taidetta helpommin lähestyttäväksi. Nautinkin erityisesti jos ihmisiä tulee käymään työhuoneellani, jossa voidaan rauhassa jutella ja tutustua töihini. Hienoa, että on gallerioita mutta niiden rinnalle pitäisi tuoda matalan kynnyksen paikkoja. Kahvilat, ravintolat ym. Viedä taide sinne missä ne ihmisetkin on. Miksi kuvataiteesta kirjoitetaan niin vähän, sitä voisi lisätä ja tuoda esille eri kulmia. Eri alojen ihmisiä kirjoittaisi taiteesta? Kuvataidekenttä pitäisi avata oikeasti uusille yleisöille, tavallisille ihmisille.

Tuomo Kangasmaa

TUOMO KANGASMAA, oululainen kuvataiteilija.

– syntynyt 1965 Kemissä

Millaista taidetta teet?
Mediataidetta. Lähinnä videoita, äänitöitä, erilaisia installaatiomuotoja.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Koulutuksen kautta.

Mistä saat inspiraatiosi?
Minä vain teen. Ei minulla sellaista suurta inspiraatiota ole. Pitää vain alkaa tekemään. Aika lailla mietin idean päässäni. Tekemiseni on idealähtöistä. Mietin ensin jonkin idean ja sitten mietin, miten sen toteutan ja yritän sen toteuttaa.

Mitä taide merkitsee sinulle?
Kyllä se ammatti on ja eräänlainen vuorovaikutuskanava, ja sellaisena se on aika tärkeä. Se on myös jonkinlainen yhteisö.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
En osaa sanoa, onko tyylini muuttunut hirveän paljon, olen tehnyt aika monenlaista taidetta. Olen aloittanut teatterissa, ollut tanssitaiteessa ja sitten on vielä tullut tämä mediataide ja jossain määrin kuvataide, mutta lähtökohtani ei ole kuvataiteessa. En esimerkiksi ole mikään maalari. Oma tyylini on säilynyt kohtuullisen samanlaisena.

Lempivärisi?
Sininen on varmaan lempivärini.

Tuomo Kangasmaa: Valkoinen elefantti – valokuvanäyttely julkiseen tilaan.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Katson taidetta mutta en juurikaan merkkaa taiteilijoiden nimiä ylös. Suosikkitaiteilijani ovat enemmän vanhassa taiteessa, vaikka seuraan nykytaidetta ja teen itse ihan erilaista. Pidän monista suomalaisista maisemamaalareista, joistakin naismaalareista. Lähinnä minua itseäni kiinnostaa ne naismaalarit, siellä on esimerkiksi sellaisia kuin Fanny Churberg, Emma Gyldén.

Mikä on onnellinen paikka sinulle?
Varmaan joku mielikuvituspaikka. Joku mielen paikka.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Minulla ja vaimollani oli työtila Teatrialla, Limingantullissa. Sieltä piti lähteä, kun se rakennus purettiin ja alueelle alettiin rakentaa asuntoja. Etsimme uutta työtilaa, ja tulimme tänne kun täällä oli vapaa huone.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Siinä on hyvät ja huonot puolensa, että tämä on vähän etäällä. Tänne pitää lähteä, kun tämä on vähän kaukana. Toisaalta se on myös kiva, kun tämä on kaukana ja vähän erillään toisista. Tämä on ihan sopiva tällainen raffi paikka, täällä ei ole valmista. Se on mielestäni hyvä piirre.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Se onkin hyvä kysymys, koska en oikeastaan myy mitään. Kyllähän myyntiä ja markkinointia voisi tehostaa, mutta tuon muotoisten teosten mitä teen, asiakkaat eivät ehkä ole koteja tai perheitä. Jos teen vaikka ääniteoksen tai jonkin videon ja sitä myisi dvd-kopiona suoraan asiakkaalle, niin siitä ei kuitenkaan saisi kovin paljon rahaa yksittäisenä kappaleena myynnistä, niin onhan se vaikeaa. Ehkä minun pitäisi miettiä, keitä asiakkaani ovat ja yrittää kohdistaa niiden ihmisten katse töihini. Kyllä taiteeni on omasta mielestäni sellaista, että teen sen kaikille ihmisille. Sen muoto on vain helposti sellainen, että sitä ei voi laittaa olohuoneen seinälle. Teen tosin myös valokuvia, mutta myöskään valokuvien myynti ei ole kovin helppoa. Ehkä minun pitäisi pystyä myymään kalliita yksittäisiä töitä jollekin instituutiolle, tai myydä ideani. Ja sitten tehdä työpalveluna jotain osana toisen teosta, se on myös yksi vaihtoehto. Olen tehnyt myös jonkin verran teatterin lavasteisiin osioita.

Heidi Kesti

HEIDI KESTI, oululainen kuvataiteilija, puvustaja ja lavastaja.

– syntynyt 1980 Oulussa, kasvanut Iissä

– koulutukseltaan kuvanveistäjä, vaatetusalan artesaani sekä ylioppilas

Millaista taidetta teet?
Viime aikoina olen tehnyt teoksia muovista, ja teen jonkin verran esinekoosteita. Se ei ole ihan sitä kuvanveistoa, vaikka kuvanveistäjä olenkin. Teen taidetta monenlaisilla tekniikoilla, ehkä se on sellaista sekatekniikkaa.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Meillä kotona isä harrasti maalaamista, ja ihailin sitä. Jossain vaiheessa päätin, että alan kuvataiteilijaksi, enkä koskaan ajatellutkaan mitään muuta. Kun olin valmistunut taiteilijaksi, tajusin muutamia vuosia myöhemmin, että jos haluan ansaita enemmän rahaa, niin täytyy keksiä jotain muutakin. Sitten aloin tekemään puvustajan töitä.

Mistä saat inspiraatiosi?
Saan inspiraationi materiaalista. Jos vaikka menen käymään kierrätyskeskuksessa ja siellä sattuu olemaan paljon jotain materiaalia, esimerkiksi matkamuistokortteja, niin otan ne mukaani. Kun käsittelen materiaalia jonkin aikaa, saan inspiraationi.

Mitä taide merkitsee sinulle?
Minä vain teen sitä. Ainakin tulen katkeraksi ja vihaiseksi, jos en voi tehdä sitä. Ja kateelliseksi kaikille muille taiteilijoille, heh. Mutta sitten kun teen sitä, mietin, onko siinä sittenkään mitään järkeä, kun siinä tulee vain tavaraa maailmaan lisää.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Se muuttuu varmaan koko ajan juurikin sen takia, kun työskentelytapani on niin materiaalilähtöinen. Nuorempana veistin jonkin verran muotokuvia ja tein sellaista perinteisempää. Tyylini on ehkä muuttunut jonkin verran esittävästä käsitteellisempään suuntaan.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Lempivärisi?
Punainen.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Lapset ovat.

Mikä on onnellinen paikka sinulle?
Sanoisin että oma työhuone.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Kun muutin Ouluun kymmenen vuotta sitten, etsin silloin täältä työhuonetta. Löysin Toppilan Myllystä työhuoneen. Silloin kuulin, että täälläkin olisi. Viime kesänä kun meni edellinen työhuone alta, niin työhuonekaverini kanssa soitettiin tänne ja tultiin sitten tänne.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hyvää on se, että täällä on muitakin taiteilijoita, vaikka joskus menee joitakin päiviä ettei täällä näy ketään. Kuitenkin on ihana tietää, että täällä on muitakin ja näkee heitä, jos he ovat töissä, vaikka aina ei välttämättä tule juteltua kamalasti jos kaikki ovat työn touhussa. En oikein keksi, mitä täällä muuttaisin, mutta jos jotain, niin ehkä täällä voisi olla parempi valaistus.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Minulla on ainakin blogi, jota välillä mainostan. Siellä ei tällä hetkellä kylläkään ole uusimpia teoksiani näkyvillä. Sitten tietenkin, jos näyttelyitä pitää ja on taidelainaamossa töitä. Markkinointini ei ole kovin pontevaa. Pitäisi olla oma-aloitteisempi ja mainostaa omaa toimintaansa jatkuvasti. Taideteokseni eivät myy kauheasti. Ne ovat ne lavastus- ja puvustusprojektit, mitä kautta suurempi yleisö näkee tekemistäni. Se on tosin vähän eri asia kuin tällainen taide.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Daniel Nagy

DANIEL NAGY,  kuvataiteilija.

– syntynyt 1981 Romaniassa, asuu Oulussa

– kouluttautunut Taideakatemiassa, University of Art and Design, Cluj-Napoca, Romania

Millaista taidetta teet?
Vaikea sanoa. Figuratiivista, mutta sellaista missä on myös paljon abstraktisia elementtejä, ekspressionistisiäkin. Teen teoksiani hiilellä, öljyväreillä, ja pikkuhiljaa olen alkanut käyttämään myös metallilevyjä, katsotaan.

Mistä saat inspiraatiosi?
En kutsu sitä inspiraatioksi, mutta kirjoista ja yleensä vanhoista valokuvista ja elokuvista.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Ei välttämättä. Olen ollut lukiossa, kun olen alkanut työskennellä tällä tavalla.

Lempivärisi?
Tällä hetkellä hiilen väri.

Daniel Nagy: Charlie, 2015.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Sanotaan vaikka, että Jannis Kounellis, Anselm Kiefer… Heitä on paljon.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Silloin, kun olin etsimässä työtilaa neljä-viisi vuotta sitten, tämä oli ehkä sellainen ainoa tyhjä tila koko Oulussa.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Täällä on aika hyvät tilat. On hyvä, että samassa talossa on samantyyppisiä ihmisiä, kuten muita taiteilijoita ja muusikoita. Se on tosi hyvä juttu. Kaipaisin Hiukkavaarassa korkealaatuisempia näyttelyitä ja parempaa toimintaa.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Minusta tärkeimmät ovat taidehallit ja näyttelyvierailut. Olisi kiva, jos jotain sellaista olisi joskus myös Oulussa. Täällä voisi olla parempia gallerioita. Kaupallisia, mutta ei samalla lailla kuin Oulussa tällä hetkellä. Vähän erilaisia, jotka toimisivat eri systeemillä, ei vuokralla. Suomi on ehkä ainoa maa Euroopassa, jossa pitää maksaa vuokraa näyttelytilasta. Yleensä ne ovat ilmaisia, ja ne galleriat periaatteessa elävät siitä taiteesta. Ja missä taideteokset myyvät, ei ole välttämättä se paikallinen kaupunki missä galleria sijaitsee, vaan jotkut tärkeät isot messut Euroopassa ja Amerikassa. Siellä myydään taidetta, ei pienissä kaupungeissa.

Hiukkavaara Piknik 2015

Tässä kuvasatoa tämän vuoden Hiukkavaara Piknikistä 27.6. 🙂

Anni Arffman.

Helena Kaikkonen: Satoa.

Daniel Nagy: Charlie, 2015.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Kari Södö.

Kari Södö,

Kari Södö.

Kari Södö: Mulla menee lujaa, 2003.

Hanna Holopainen: Where is Jack?

Hanna Holopainen: Where is Jack?

Heidi Toivainen: Niin kuin sen muistan 1, 2 ja 3, 2013.

Anni Arffman.

Kaisahelena Haapala: Heijastuksia, 2015.

Hanna Holopainen

HANNA HOLOPAINEN,  asuu ja työskentelee Oulussa, syntynyt Kajaanissa v. 1976.

Millaista taidetta teet?
Maalaustekniikkani pohjautuu perinteiseen abstraktin ekspressionismin alasuuntaukseen; action painting -tekniikkaan.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Väreistä olen ollut äärimmäisen tarkka siitä saakka, kun opin puhumaan. Hermostuin, jos joku ei passannut johonkin värrriin! (Huom. Lausutaan vähintään kolmellä ärrällä!)

Vietin lapsuuteni tanssiharrastuksen ja tanssitaiteen parissa. Ehkä se jo saneli, että minusta tulee taiteilija. Silloin tosin haaveilin ainoastaa brimaballerinan urasta, vaikka piirtelinkin paljon ja nautin myös siitä, kun joku toinen piirsi minulle. Kynän tai pensselin ääni paperilla tai kankaalla on äärimmäisen miellyttävä.

Myöhemmin minua alkoi kiinnostaa kuva. Työskentelin pitkään graafisena suunnittelijana. Kun se ei enään tuntunut antavan enempää, siirryin kuvataiteen pariin. Minulle oli luontevaa yhdistää lapsuuden tanssiharrastus maalaamiseen. Tästä syystä juuri action painting on minulle luonnollinen ja kokonaisvaltainen tapa ilmaista itseäni ja kommunikoida ympäristön kanssa.

Mistä saat inspiraatiosi?
Lähes mikä tahansa voi herättää ajatuksen teoksesta. Värit, tunnetilat, elämäntilanteet, ihmiset, liike, lämpötila….

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Maalauksissani voi kyllä huomata erilaisia vaiheita ja ajanjaksoja. Ehkä radikaalein muutos teoksissa on tapahtunut viimeisimmän vuoden kuluessa.

Olen työstänyt uutta teossarjaa ”My little ikebana” vuoden 2014 keväästä alkaen. Maalaukset juontavat vaikutteita ja periaatteita japanilaisen kukkienasettelutaiteen; Ikebanan työstöprosessista.
Olen kiinnostunut japanilaisen ja pohjoissuomalaisen kulttuuriin, sekä mentaliteetin yhdistämisestä action paintingin keinoin. Viitekehyksen säilytän joustavana ja etenen maalausprosessin ehdoilla.

Lempivärisi?
Keltainen. Kaikki muutkin värit ja sävyt ovat mieluisia mutta sanon aina ensiksi Keltainen.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Arvostan suuresti monia taiteilijoita ja eri taidesuuntauksien edustajia. Niin vanhoja kuin nuoriakin. Ensimmäisinä tulee mieleen tottakai Jackson Pollock ja Franz Kline.

Onnellinen paikka sinulle?
Koti ja työhuone.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Vuoden 2012 alussa tuli sähköposti taiteilijakollegalta, jossa hän ilmoitteli luopuvansa Hiukkavaaran työhuoneestaan. Tartuin tilausuuteen kiinni heti, koska tila sopi loistavasti työskentelytapaani. Olen viihtynyt loistavasti.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hiukkavaarassa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Kultuurikasarmille saapuessa tila ja paikka toivottavat hiljaisesti tervetulleeksi. Useiden muiden taiteilijoiden läsnäolon tuntee, vaikka he eivät olisi paikalla tai heihin ei aina käytävällä törmäisikään tai piipahtaisi työhuoneessa tervehtimässä. K2 Taiteilijatalossa on tyyni tekemisen tunnelma, joka motivoi itseäkin työskentelemään ahkerammin aina työhuoneella ollessa. Yhteisölliset projektit sujuvat luontevasti ja tuotteliaasti kuten, K2 Unplugged -työhuoneista gallerioiksi -tapahtuma osoitti. Epävarmuus tilojen ja alueen kohtalosta tottakai huolestuttaa. Toivottavasti saamme pitää taiteilijatalomme vielä pitkään.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Asiakkaat löytävät taiteeni näyttelyistä, työhuoneelta, useilta www-sivuilta, Taidelainaamo- ja myymälä ARTo:sta ja Facebookista. Myös Oulun Taiteilijaseura -63 ry tekee kovasti töitä jäsentaiteilijoidensa näkyvyyden ja työllistymismahdollisuuksien edistämiseksi. Koitan pitää itsestäni ääntä ja tiedottaa mahdollisimman tehokkaasti niillä resursseilla mitä minulla henkilökohtaisesti on käytettävissä. Aina itsensä markkinointi ei tunnu ihan mukavalle ja luontevalle. Tulee olo, että eihän ole soveliasta omia tekemisiään toitottaa. Ehkä se on tämä suomalaisia vaivaava tapa, jossa vaatimattomuus katsotaan hyveeksi ja on paheksuttavaa tehdä itsestään numeroa.

Taiteen managerointi on maassamme vielä kovin pienimuotoista. Toivoisin sen kehittyvän ja yleistyvän. Taide ja taiteilijat jalkautuvat mielestäni nykyään aktiivisesti myös muuallekin kuin museoihin ja gallerioihin. Vielä on kuitenkin haastetta tavoittaa ihmisiä ja uusia kohderyhmiä. Haastetta on mielestäni myös siinä miten taidetta jalkautetaan niin, että se kykenee pysymään mukautuessaan uusiin ympäristöihin vielä jollain tasolla myös omassa kontekstissaan.

Löydä täältä:
https://www.hannaholopainen.com/
https://www.facebook.com/hanna.holopainen.art
http://arto.artoulu.fi/
https://www.instagram.com/iukkuart
https://twitter.com/iukkuart

Anni Arffman

Kuva: Christelle Mas

ANNI ARFFMAN, 
kuvataiteilija, syntynyt 1985 Sotkamossa, 
asuu ja työskentelee Oulussa

– kuvataiteilija, ammattikorkeakoulututkinto

Millaista taidetta teet?
Maalaan öljyvärein, vesivärein ja sitten teen yhdistelmätekniikkakokeiluja, joissa on yhdistetty tietokonegrafiikkaa ja valokuvaa. Eli kokeiluja ja perinteisiä maalaustekniikoita.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Se on kiinnostanut aina jonkun verran, mutta en mitenkään erityisen paljon harrastanut kuvataidetta, ennen kuin sitten yläasteella oli valinnaisainekurssi öljyvärimaalauksesta. Siellä pääsin ensimäistä kertaa elämässäni kokeilemaan öljyvärejä. Se oli hieno kokemus.  Niiden väri säilyi sellaisena minkälaisena sen laittoi, ettei se sammunut kuivuessaan ja siveltimen jäljet näkyivät myös. Se oli niin suuri ero verrattuna peiteväri- ja vesivärimaalaukseen, joita olin aiemmin kokeillut. Siitä innostuneena halusin saman tien öljyvärit ja aloin maalaamaan kotona. Eli siitä lähti innostus, että aloin harrastamaan sitä oikeasti ja tosissani. Kuulin samoihin aikoihin että kuvataitelija on ammatti ja että sitä voi opiskella. Yhdistin nämä kaksi asiaa ja ajattelin, että minäkin haluan ammattikorkeakouluun opiskelemaan kuvataitelijaksi. Eli selkeä käännekohta silloin neljätoistavuotiaana.

Mistä saat inspiraatiosi?
Ihmiset kiinnostavat. Hieman kummalliset sekä ristiriitaiset tunnelmat ja niiden ilmaiseminen kuvallisesti.

Mitä taide merkitsee sinulle?
Taide merkitsee todella paljon.  Se on ammatti ja elämäntapa. Minusta tuntuu että parhaimmalla tavalla toteutan itseäni  kun maalaan. Jotenkin se täydentää  omaa olemassaoloa.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Varmaan aika ratkaiseva olivat ne vesivärit, mitkä minua lapsena tuskastutti ja joita päädyin kuitenkin kokeilemaan vuonna 2010 uudestaan. Ajattelin ettei näillä voi kukaan tehdä mitään järkevää, varsinkin kun maalasin ihmisiä. Sitten aloin kuitenkin kokeilla ja huomasin, että tämä onkin hyvä juttu. Se on sopivan epämääräinen menetelmä, kun märälle paperille maalaa märällä värillä. Ehkä sen jälkeen jälki on muuttunut sumuisemmaksi, epätarkemmaksi. Epätarkkuus kiinnostaa enenevässä määrin. Tavallaan olen myös siirtynyt siitä, että maalasin kaksiuloitteisia maalauksia myös kolmiulotteisiin maalauksiin. Minulla on kerrosmaalauksia, joissa on kaksi tasoa.

Kuva: Christelle Mas

Lempivärisi?
Kaikki värit! Sanotaan, että perusvärit sillä niistä voi sekoittaa kaiken, eli sininen, punainen ja keltainen.

Onnellinen paikka sinulle?
Työhuone. Vaikka se ei ole mikään hieno, vaan sotkuinen, pieni huone, mutta se on onnellinen paikka. Siellä voin toteuttaa itseäni.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Olin muuttamassa Berliiniin kahdeksi kuukaudeksi ja samaan aikaan silloinen asuintaloni oli menossa purkuun, luulin, että noin puolta vuotta myöhemmin. Sitten minulle soitettiinkin, että sieltä talosta pitää muuttaa heti pois. Samaan aikaan sain puhelun, että jos haluan, voin mennä Berliiniin taitelijaresidenssiin joulu-tammikuuksi. Silloin kuulin jostain, että täällä on työhuoneita ja satuin saamaan sen. Aluksi sain muutettua kamppeeni huoneeseen ja lähdin Berliiniin. Tulin sieltä takaisin, hommasin asunnon ja työhuone jäi, tarkoituksella, sillä halusin sen pitää.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hyvää on oikeastaan kaikki muu, mutta sijainti on pikkaisen kaukana. Pyörällä on matkaa suunnilleen kuusi kilometria. Se on kuitenkin sellainen matka, että kun tänne tulee, täällä haluaisi tehdä töitä koko päivän. Joskus olisi kuitenkin kivaa, että jos on vaikka kaksi tuntia aikaa, niin senkin voisi hyödyntää ja päästä nopeammin työhuoneelle. Kunpa työhuoneen saisi kilometrin päähän asunnosta. Mutta tila on hyvä, samoin se yhteisö mikä täällä on. On kivaa että täällä on muitakin taiteilijoita.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Näyttelyistä tietenkin löydetään taidetta sekä jonkin verran netistä. Miten myyntiä voisi kehittää… Se olisikin hyvä, jos joku sen keksisi. Eihän se helppoa ole. Ei ole kuitenkaan vielä kovin yleistä että taidetta ostetaan, ja jos joskus ostetaankin, niin se on vähän varman päälle että pitää olla tunnettu nimi. Erästä nettikauppaa, sellainen kun taideovi.com, pitävä Anu Korjonen on omalta osaltaan kehittämässä taiteen myymistä. Siellä voi ostaa taulun loppuun saakka ja laittaa sen sinne ostoskoriin.  Varmaan netti on nykyään oikeasti hyvä kanava. Sieltä saa näkyvyyttä. Siihen tarvitsisi paljon ideoita, että miten myyntiä voisi kehittää.

Piknikkiä valmistellessa

Tänä vuonna koko perheen ilmainen kulttuuritapahtuma Hiukkavaara Piknik toteutetaan lauantaina 27.6.2015 klo 12-18. Tapahtumassa on nähtävissä ja koettavissa vanhalla kasarmialueella toimivien ammattilaisten ja harrastajien tuotoksia ja tohinaa. Tänä vuonna Kulttuurikasarmi on saanut apuvoimikseen Oulun kaupungin Duunarit -tapahtuma-avustajista. Tämä on arvokas lisä talkoovoimin pystytettävän tapahtuman valmisteluissa.

Hiukkavaara Piknikin visuaalisesta ilmeestä tänä vuonna on vastannut Duunareista Henry K. Ilme on hieman aikaisempia vuosia seesteisempi mutta tunnistettavissa hyvin Kulttuurikasarmin ilmeeksi. Tapahtuman luonne on tänä vuonna viimevuotista intiimimpi kun pääosa Piknikin sisällöstä on tiivistetty Kokardi-klubille. Vanhan elokuvateatterin suojiin rakentuu Piknikin tarjonta ja säiden salliessa kannattaa ottaa mukaan omat piknik-eväät ja nauttia aurinkoisesta päivästä ulkosalla.

Taide näyttäytyy tänä vuonna Taija Jyrkäksen kuratoiman näyttelyn muodossa. Viime vuotinen tila vanhassa lihanleikkaamossa sai paljon kiitosta mutta tänä vuonna päätettiin toteuttaa näyttely Kokardilla pienemmässä mittakaavassa juuri toteutetun tapahtuman ”K2 Unpluggedin” vuoksi. K2 taiteilijatalon ovet ovat olleet auki yleisölle jo tänä keväänä joten tänä vuonna ei varsinaista työhuonekierrosta ole Piknikin yhteyteen myöskään järjestetty.
Pekka Homanen ripustamassa töitään vuoden 2014 näyttelyyn

Yksityiskohta Kari Södön veistoksesta

Lisätietoa tulevasta tapahtumasta päivitetään tähän blogiin tapahtuman lähestyessä.

Anja Kurikka

ANJA KURIKKA, 
kuvataiteilija, syntynyt 1956 Revonlahdella, 
asuu ja työskentelee Oulussa.

– opiskellut kuvataiteilijaksi Imatran Taideoppilaitoksessa ja taiteen maisteriksi Taideteollisessa korkeakoulussa

– pitänyt lukuisia näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla

Maalaan, piirrän, teen installaatioita.

Taiteen tekeminen on minulle asioiden lähestymistä emotionaalisesti.
 Tehdessäni taidetta, olen tilassa, jossa alitajunnalla on suuri mahdollisuus toimia. Prosessinomainen tapani työskennellä tuottaa mieleeni intuitiivisia oivalluksia, joihin olen oppinut luottamaan.

Piirtäminen on minulle hyvin läheinen, jopa luonnollisin ilmaisumuoto. Värejä kohtaan taas tunnen suurta intohimoa, ja tuotannossani on selvästi havaittavissa kausittaiset mieltymykset tiettyä väriä kohtaan. Punainen väri valtasi viiden vuoden ajan kaikki maalaukseni, musta-​​valkoisuus on saanut tuotannossani vahvan aseman ja seurannut jokaista värikauttani.

Tähänastiset teokseni ovat lähestyneet lyyristä ekspressiivistä ilmaisua. Teoksieni, ja myös persoonassani oleva, vahvuus ja herkkyys ilmentyvät runollisena mutta hauraan vahvana viivana. Käteni piirtää viivaa, jonka lähtökohta löytyy lapsuuteni maisemasta, joen pohjasta. Kivikkoisen pohjan epätasaisesti vaihteleva rytmi kulkeutuu käteni kautta tallentaen aistikokemuksiani. Piirtimen tai pensselin jäljen vaihtelevuus peilautuu joen muotoon ja rytmiin.

Usein monista arjen ja henkilökohtaisen elämän ristiriidoista tulee taiteeni sisältö.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Monen mutkan kautta. Olen tynnyrissä kasvanut maalainen, jolla sisäinen ääni kertoi haluavansa taiteilijaksi. Lapsuudessa tai nuoruudessa ei ollut mitään kosketuspintaa taiteeseen. Kädentaidot olivat kuitenkin vahvuutenani ja jo 10-vuotiaasta saakka piirsin elävää mallia siskoni toimiessa mallina. Lukion jälkeen opiskelin Limingan taidekoulussa vuoden ja taiteen tekemiseen keskittyminen vuoden ajan oli upeaa aikaa.
Olen kuitenkin ollut muissa ammateissa ja jossain vaiheessa ymmärsin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata sisäistä ääntä kohti taiteen maailmaa. Käänteentekevä hetki tuossa oli TV:stä kuultu mainospätkä, jossa lausuttiin: ”Jos unelmat kuolee niin kuolee ihminenkin”. Tuo lause avasi lopullisesti  silmäni, että pakko pyrkiä unelmaa kohti. Sisäisen äänen kuunteleminen on välttämätöntä. Kuitenkin minun on pitänyt elää elämä, josta on ammennettavaa omaan taiteeseen. Taide ollut jo nuorena aikuisena pyhä asia, jonka äärellä on aivan tärisyttänyt.

Mistä saat inspiraatiosi?
Arjesta ja tunteista. Peilaan elettyä elämää ja kokemuksia. Taiteen tekeminen vaatii minulla aina taustalle erittäin voimakkaan tunnekokemuksen. Työskennellessä teosten parissa, tulee eräänlaisia takaumia menneeseen elämään.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Nykyisin maalaukseni ovat hyvin abstrakteja. Kun on aina kuitenkin piirtänyt, niin aika ajoin pitää todistaa itselle, että osaa tehdä esittävää taidetta ja että on hyvä piirtämään. Ihminen ollut aina hyvin tärkeä elementti töissäni, nykyään luonto nostaa merkitystään aiheista.

Lempivärisi?
Vaihtelee hirveästi. Paljon eri värikausia, turkoosi ja punaiset olleet viimeksi pinnalla.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Ei varsinaista suosikkia. Ihailen paljon eri tekijöitä niin historiasta kuin nykypäivästäkin. Leonardo DaVincin viiva ja hämy, William Turner, Heikki Marila puhutteli erittäin paljon viimeksi Oulun Taidemuseon näyttelyssä, Mark Rothko… Suosikki vaihtelee kausittain.

Onnellinen paikka sinulle?
Työhuone. Tänne saapuessa saan vetää syvään henkeä, istahtaa ja olla vaan ennen kuin aloitan työskentelyn. Eräänä päivänä Hiukkavaarassa heräsin hetkeen, jossa ymmärsin eläväni juuri nyt sitä lapsuuteni unelmaa – taiteilijana omalla työhuoneellani.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Liiton talossa Kauppurienkadulla oli edellinen työhuoneeni. Kun siitä piti lähteä, kuulin Hiukkavaaran mahdollisuuksista. Viisi vuotta sitten oli vielä paljon tyhjiä työhuoneita, toisin on tänäpäivänä.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
K2 Unplugged –tapahtuma osoitti, että kollektiivissa työskenteleminen tuo jokaiselle mahdollisuuksia joita ei yksin työskennellessään olisi. Vaikka arjessa työskentely on hyvin itsenäistä niin tieto siitä, että on osa yhteisöä, on kuitenkin merkittävää. Monissa paikoissa tunnen itseni ulkopuoliseksi eri porukoissa. Hiukkavaarassa taiteilijakollektiivin kesken tuntee olevansa osa suurta porukkaa ja kuuluvansa siihen.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Näyttelyt, kotisivut, liittojen ja yhdistysten www-sivut. K2 Up –tapahtuma auttaa tavoittamaan uusia mahdollisia asiakkaita. Enemmän pitäisi pitää meteliä, taidemanagerit olisi tärkeä väline näkyvyyden parantamisessa. Matalan kynnyksen paikkoja pitäisi olla enemmän.