HANNA HOLOPAINEN, asuu ja työskentelee Oulussa, syntynyt Kajaanissa v. 1976.
Millaista taidetta teet?
Maalaustekniikkani pohjautuu perinteiseen abstraktin ekspressionismin alasuuntaukseen; action painting -tekniikkaan.
Miten sinusta tuli taiteilija?
Väreistä olen ollut äärimmäisen tarkka siitä saakka, kun opin puhumaan. Hermostuin, jos joku ei passannut johonkin värrriin! (Huom. Lausutaan vähintään kolmellä ärrällä!)
Vietin lapsuuteni tanssiharrastuksen ja tanssitaiteen parissa. Ehkä se jo saneli, että minusta tulee taiteilija. Silloin tosin haaveilin ainoastaa brimaballerinan urasta, vaikka piirtelinkin paljon ja nautin myös siitä, kun joku toinen piirsi minulle. Kynän tai pensselin ääni paperilla tai kankaalla on äärimmäisen miellyttävä.
Myöhemmin minua alkoi kiinnostaa kuva. Työskentelin pitkään graafisena suunnittelijana. Kun se ei enään tuntunut antavan enempää, siirryin kuvataiteen pariin. Minulle oli luontevaa yhdistää lapsuuden tanssiharrastus maalaamiseen. Tästä syystä juuri action painting on minulle luonnollinen ja kokonaisvaltainen tapa ilmaista itseäni ja kommunikoida ympäristön kanssa.
Mistä saat inspiraatiosi?
Lähes mikä tahansa voi herättää ajatuksen teoksesta. Värit, tunnetilat, elämäntilanteet, ihmiset, liike, lämpötila….
Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Maalauksissani voi kyllä huomata erilaisia vaiheita ja ajanjaksoja. Ehkä radikaalein muutos teoksissa on tapahtunut viimeisimmän vuoden kuluessa.
Olen työstänyt uutta teossarjaa ”My little ikebana” vuoden 2014 keväästä alkaen. Maalaukset juontavat vaikutteita ja periaatteita japanilaisen kukkienasettelutaiteen; Ikebanan työstöprosessista.
Olen kiinnostunut japanilaisen ja pohjoissuomalaisen kulttuuriin, sekä mentaliteetin yhdistämisestä action paintingin keinoin. Viitekehyksen säilytän joustavana ja etenen maalausprosessin ehdoilla.
Lempivärisi?
Keltainen. Kaikki muutkin värit ja sävyt ovat mieluisia mutta sanon aina ensiksi Keltainen.
Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Arvostan suuresti monia taiteilijoita ja eri taidesuuntauksien edustajia. Niin vanhoja kuin nuoriakin. Ensimmäisinä tulee mieleen tottakai Jackson Pollock ja Franz Kline.
Onnellinen paikka sinulle?
Koti ja työhuone.
Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Vuoden 2012 alussa tuli sähköposti taiteilijakollegalta, jossa hän ilmoitteli luopuvansa Hiukkavaaran työhuoneestaan. Tartuin tilausuuteen kiinni heti, koska tila sopi loistavasti työskentelytapaani. Olen viihtynyt loistavasti.
Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hiukkavaarassa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Kultuurikasarmille saapuessa tila ja paikka toivottavat hiljaisesti tervetulleeksi. Useiden muiden taiteilijoiden läsnäolon tuntee, vaikka he eivät olisi paikalla tai heihin ei aina käytävällä törmäisikään tai piipahtaisi työhuoneessa tervehtimässä. K2 Taiteilijatalossa on tyyni tekemisen tunnelma, joka motivoi itseäkin työskentelemään ahkerammin aina työhuoneella ollessa. Yhteisölliset projektit sujuvat luontevasti ja tuotteliaasti kuten, K2 Unplugged -työhuoneista gallerioiksi -tapahtuma osoitti. Epävarmuus tilojen ja alueen kohtalosta tottakai huolestuttaa. Toivottavasti saamme pitää taiteilijatalomme vielä pitkään.
Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Asiakkaat löytävät taiteeni näyttelyistä, työhuoneelta, useilta www-sivuilta, Taidelainaamo- ja myymälä ARTo:sta ja Facebookista. Myös Oulun Taiteilijaseura -63 ry tekee kovasti töitä jäsentaiteilijoidensa näkyvyyden ja työllistymismahdollisuuksien edistämiseksi. Koitan pitää itsestäni ääntä ja tiedottaa mahdollisimman tehokkaasti niillä resursseilla mitä minulla henkilökohtaisesti on käytettävissä. Aina itsensä markkinointi ei tunnu ihan mukavalle ja luontevalle. Tulee olo, että eihän ole soveliasta omia tekemisiään toitottaa. Ehkä se on tämä suomalaisia vaivaava tapa, jossa vaatimattomuus katsotaan hyveeksi ja on paheksuttavaa tehdä itsestään numeroa.
Taiteen managerointi on maassamme vielä kovin pienimuotoista. Toivoisin sen kehittyvän ja yleistyvän. Taide ja taiteilijat jalkautuvat mielestäni nykyään aktiivisesti myös muuallekin kuin museoihin ja gallerioihin. Vielä on kuitenkin haastetta tavoittaa ihmisiä ja uusia kohderyhmiä. Haastetta on mielestäni myös siinä miten taidetta jalkautetaan niin, että se kykenee pysymään mukautuessaan uusiin ympäristöihin vielä jollain tasolla myös omassa kontekstissaan.
Löydä täältä:
https://www.hannaholopainen.com/
https://www.facebook.com/hanna.holopainen.art
http://arto.artoulu.fi/
https://www.instagram.com/iukkuart
https://twitter.com/iukkuart
Kulttuurikasarmi 