DANIEL NAGY, kuvataiteilija.
– syntynyt 1981 Romaniassa, asuu Oulussa
– kouluttautunut Taideakatemiassa, University of Art and Design, Cluj-Napoca, Romania
Millaista taidetta teet?
Vaikea sanoa. Figuratiivista, mutta sellaista missä on myös paljon abstraktisia elementtejä, ekspressionistisiäkin. Teen teoksiani hiilellä, öljyväreillä, ja pikkuhiljaa olen alkanut käyttämään myös metallilevyjä, katsotaan.
Mistä saat inspiraatiosi?
En kutsu sitä inspiraatioksi, mutta kirjoista ja yleensä vanhoista valokuvista ja elokuvista.
Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Ei välttämättä. Olen ollut lukiossa, kun olen alkanut työskennellä tällä tavalla.
Lempivärisi?
Tällä hetkellä hiilen väri.
Daniel Nagy: Charlie, 2015.
Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Sanotaan vaikka, että Jannis Kounellis, Anselm Kiefer… Heitä on paljon.
Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Silloin, kun olin etsimässä työtilaa neljä-viisi vuotta sitten, tämä oli ehkä sellainen ainoa tyhjä tila koko Oulussa.
Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Täällä on aika hyvät tilat. On hyvä, että samassa talossa on samantyyppisiä ihmisiä, kuten muita taiteilijoita ja muusikoita. Se on tosi hyvä juttu. Kaipaisin Hiukkavaarassa korkealaatuisempia näyttelyitä ja parempaa toimintaa.
Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Minusta tärkeimmät ovat taidehallit ja näyttelyvierailut. Olisi kiva, jos jotain sellaista olisi joskus myös Oulussa. Täällä voisi olla parempia gallerioita. Kaupallisia, mutta ei samalla lailla kuin Oulussa tällä hetkellä. Vähän erilaisia, jotka toimisivat eri systeemillä, ei vuokralla. Suomi on ehkä ainoa maa Euroopassa, jossa pitää maksaa vuokraa näyttelytilasta. Yleensä ne ovat ilmaisia, ja ne galleriat periaatteessa elävät siitä taiteesta. Ja missä taideteokset myyvät, ei ole välttämättä se paikallinen kaupunki missä galleria sijaitsee, vaan jotkut tärkeät isot messut Euroopassa ja Amerikassa. Siellä myydään taidetta, ei pienissä kaupungeissa.
Kulttuurikasarmi 