Tuomo Kangasmaa

TUOMO KANGASMAA, oululainen kuvataiteilija.

– syntynyt 1965 Kemissä

Millaista taidetta teet?
Mediataidetta. Lähinnä videoita, äänitöitä, erilaisia installaatiomuotoja.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Koulutuksen kautta.

Mistä saat inspiraatiosi?
Minä vain teen. Ei minulla sellaista suurta inspiraatiota ole. Pitää vain alkaa tekemään. Aika lailla mietin idean päässäni. Tekemiseni on idealähtöistä. Mietin ensin jonkin idean ja sitten mietin, miten sen toteutan ja yritän sen toteuttaa.

Mitä taide merkitsee sinulle?
Kyllä se ammatti on ja eräänlainen vuorovaikutuskanava, ja sellaisena se on aika tärkeä. Se on myös jonkinlainen yhteisö.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
En osaa sanoa, onko tyylini muuttunut hirveän paljon, olen tehnyt aika monenlaista taidetta. Olen aloittanut teatterissa, ollut tanssitaiteessa ja sitten on vielä tullut tämä mediataide ja jossain määrin kuvataide, mutta lähtökohtani ei ole kuvataiteessa. En esimerkiksi ole mikään maalari. Oma tyylini on säilynyt kohtuullisen samanlaisena.

Lempivärisi?
Sininen on varmaan lempivärini.

Tuomo Kangasmaa: Valkoinen elefantti – valokuvanäyttely julkiseen tilaan.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Katson taidetta mutta en juurikaan merkkaa taiteilijoiden nimiä ylös. Suosikkitaiteilijani ovat enemmän vanhassa taiteessa, vaikka seuraan nykytaidetta ja teen itse ihan erilaista. Pidän monista suomalaisista maisemamaalareista, joistakin naismaalareista. Lähinnä minua itseäni kiinnostaa ne naismaalarit, siellä on esimerkiksi sellaisia kuin Fanny Churberg, Emma Gyldén.

Mikä on onnellinen paikka sinulle?
Varmaan joku mielikuvituspaikka. Joku mielen paikka.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Minulla ja vaimollani oli työtila Teatrialla, Limingantullissa. Sieltä piti lähteä, kun se rakennus purettiin ja alueelle alettiin rakentaa asuntoja. Etsimme uutta työtilaa, ja tulimme tänne kun täällä oli vapaa huone.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Siinä on hyvät ja huonot puolensa, että tämä on vähän etäällä. Tänne pitää lähteä, kun tämä on vähän kaukana. Toisaalta se on myös kiva, kun tämä on kaukana ja vähän erillään toisista. Tämä on ihan sopiva tällainen raffi paikka, täällä ei ole valmista. Se on mielestäni hyvä piirre.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Se onkin hyvä kysymys, koska en oikeastaan myy mitään. Kyllähän myyntiä ja markkinointia voisi tehostaa, mutta tuon muotoisten teosten mitä teen, asiakkaat eivät ehkä ole koteja tai perheitä. Jos teen vaikka ääniteoksen tai jonkin videon ja sitä myisi dvd-kopiona suoraan asiakkaalle, niin siitä ei kuitenkaan saisi kovin paljon rahaa yksittäisenä kappaleena myynnistä, niin onhan se vaikeaa. Ehkä minun pitäisi miettiä, keitä asiakkaani ovat ja yrittää kohdistaa niiden ihmisten katse töihini. Kyllä taiteeni on omasta mielestäni sellaista, että teen sen kaikille ihmisille. Sen muoto on vain helposti sellainen, että sitä ei voi laittaa olohuoneen seinälle. Teen tosin myös valokuvia, mutta myöskään valokuvien myynti ei ole kovin helppoa. Ehkä minun pitäisi pystyä myymään kalliita yksittäisiä töitä jollekin instituutiolle, tai myydä ideani. Ja sitten tehdä työpalveluna jotain osana toisen teosta, se on myös yksi vaihtoehto. Olen tehnyt myös jonkin verran teatterin lavasteisiin osioita.

Advertisement

Heidi Kesti

HEIDI KESTI, oululainen kuvataiteilija, puvustaja ja lavastaja.

– syntynyt 1980 Oulussa, kasvanut Iissä

– koulutukseltaan kuvanveistäjä, vaatetusalan artesaani sekä ylioppilas

Millaista taidetta teet?
Viime aikoina olen tehnyt teoksia muovista, ja teen jonkin verran esinekoosteita. Se ei ole ihan sitä kuvanveistoa, vaikka kuvanveistäjä olenkin. Teen taidetta monenlaisilla tekniikoilla, ehkä se on sellaista sekatekniikkaa.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Meillä kotona isä harrasti maalaamista, ja ihailin sitä. Jossain vaiheessa päätin, että alan kuvataiteilijaksi, enkä koskaan ajatellutkaan mitään muuta. Kun olin valmistunut taiteilijaksi, tajusin muutamia vuosia myöhemmin, että jos haluan ansaita enemmän rahaa, niin täytyy keksiä jotain muutakin. Sitten aloin tekemään puvustajan töitä.

Mistä saat inspiraatiosi?
Saan inspiraationi materiaalista. Jos vaikka menen käymään kierrätyskeskuksessa ja siellä sattuu olemaan paljon jotain materiaalia, esimerkiksi matkamuistokortteja, niin otan ne mukaani. Kun käsittelen materiaalia jonkin aikaa, saan inspiraationi.

Mitä taide merkitsee sinulle?
Minä vain teen sitä. Ainakin tulen katkeraksi ja vihaiseksi, jos en voi tehdä sitä. Ja kateelliseksi kaikille muille taiteilijoille, heh. Mutta sitten kun teen sitä, mietin, onko siinä sittenkään mitään järkeä, kun siinä tulee vain tavaraa maailmaan lisää.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Se muuttuu varmaan koko ajan juurikin sen takia, kun työskentelytapani on niin materiaalilähtöinen. Nuorempana veistin jonkin verran muotokuvia ja tein sellaista perinteisempää. Tyylini on ehkä muuttunut jonkin verran esittävästä käsitteellisempään suuntaan.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Lempivärisi?
Punainen.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Lapset ovat.

Mikä on onnellinen paikka sinulle?
Sanoisin että oma työhuone.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Kun muutin Ouluun kymmenen vuotta sitten, etsin silloin täältä työhuonetta. Löysin Toppilan Myllystä työhuoneen. Silloin kuulin, että täälläkin olisi. Viime kesänä kun meni edellinen työhuone alta, niin työhuonekaverini kanssa soitettiin tänne ja tultiin sitten tänne.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hyvää on se, että täällä on muitakin taiteilijoita, vaikka joskus menee joitakin päiviä ettei täällä näy ketään. Kuitenkin on ihana tietää, että täällä on muitakin ja näkee heitä, jos he ovat töissä, vaikka aina ei välttämättä tule juteltua kamalasti jos kaikki ovat työn touhussa. En oikein keksi, mitä täällä muuttaisin, mutta jos jotain, niin ehkä täällä voisi olla parempi valaistus.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Minulla on ainakin blogi, jota välillä mainostan. Siellä ei tällä hetkellä kylläkään ole uusimpia teoksiani näkyvillä. Sitten tietenkin, jos näyttelyitä pitää ja on taidelainaamossa töitä. Markkinointini ei ole kovin pontevaa. Pitäisi olla oma-aloitteisempi ja mainostaa omaa toimintaansa jatkuvasti. Taideteokseni eivät myy kauheasti. Ne ovat ne lavastus- ja puvustusprojektit, mitä kautta suurempi yleisö näkee tekemistäni. Se on tosin vähän eri asia kuin tällainen taide.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Daniel Nagy

DANIEL NAGY,  kuvataiteilija.

– syntynyt 1981 Romaniassa, asuu Oulussa

– kouluttautunut Taideakatemiassa, University of Art and Design, Cluj-Napoca, Romania

Millaista taidetta teet?
Vaikea sanoa. Figuratiivista, mutta sellaista missä on myös paljon abstraktisia elementtejä, ekspressionistisiäkin. Teen teoksiani hiilellä, öljyväreillä, ja pikkuhiljaa olen alkanut käyttämään myös metallilevyjä, katsotaan.

Mistä saat inspiraatiosi?
En kutsu sitä inspiraatioksi, mutta kirjoista ja yleensä vanhoista valokuvista ja elokuvista.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Ei välttämättä. Olen ollut lukiossa, kun olen alkanut työskennellä tällä tavalla.

Lempivärisi?
Tällä hetkellä hiilen väri.

Daniel Nagy: Charlie, 2015.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Sanotaan vaikka, että Jannis Kounellis, Anselm Kiefer… Heitä on paljon.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Silloin, kun olin etsimässä työtilaa neljä-viisi vuotta sitten, tämä oli ehkä sellainen ainoa tyhjä tila koko Oulussa.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Täällä on aika hyvät tilat. On hyvä, että samassa talossa on samantyyppisiä ihmisiä, kuten muita taiteilijoita ja muusikoita. Se on tosi hyvä juttu. Kaipaisin Hiukkavaarassa korkealaatuisempia näyttelyitä ja parempaa toimintaa.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Minusta tärkeimmät ovat taidehallit ja näyttelyvierailut. Olisi kiva, jos jotain sellaista olisi joskus myös Oulussa. Täällä voisi olla parempia gallerioita. Kaupallisia, mutta ei samalla lailla kuin Oulussa tällä hetkellä. Vähän erilaisia, jotka toimisivat eri systeemillä, ei vuokralla. Suomi on ehkä ainoa maa Euroopassa, jossa pitää maksaa vuokraa näyttelytilasta. Yleensä ne ovat ilmaisia, ja ne galleriat periaatteessa elävät siitä taiteesta. Ja missä taideteokset myyvät, ei ole välttämättä se paikallinen kaupunki missä galleria sijaitsee, vaan jotkut tärkeät isot messut Euroopassa ja Amerikassa. Siellä myydään taidetta, ei pienissä kaupungeissa.

Hiukkavaara Piknik 2015

Tässä kuvasatoa tämän vuoden Hiukkavaara Piknikistä 27.6. 🙂

Anni Arffman.

Helena Kaikkonen: Satoa.

Daniel Nagy: Charlie, 2015.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Heidi Kesti: Matkamuistoja maailmalta.

Kari Södö.

Kari Södö,

Kari Södö.

Kari Södö: Mulla menee lujaa, 2003.

Hanna Holopainen: Where is Jack?

Hanna Holopainen: Where is Jack?

Heidi Toivainen: Niin kuin sen muistan 1, 2 ja 3, 2013.

Anni Arffman.

Kaisahelena Haapala: Heijastuksia, 2015.

Hanna Holopainen

HANNA HOLOPAINEN,  asuu ja työskentelee Oulussa, syntynyt Kajaanissa v. 1976.

Millaista taidetta teet?
Maalaustekniikkani pohjautuu perinteiseen abstraktin ekspressionismin alasuuntaukseen; action painting -tekniikkaan.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Väreistä olen ollut äärimmäisen tarkka siitä saakka, kun opin puhumaan. Hermostuin, jos joku ei passannut johonkin värrriin! (Huom. Lausutaan vähintään kolmellä ärrällä!)

Vietin lapsuuteni tanssiharrastuksen ja tanssitaiteen parissa. Ehkä se jo saneli, että minusta tulee taiteilija. Silloin tosin haaveilin ainoastaa brimaballerinan urasta, vaikka piirtelinkin paljon ja nautin myös siitä, kun joku toinen piirsi minulle. Kynän tai pensselin ääni paperilla tai kankaalla on äärimmäisen miellyttävä.

Myöhemmin minua alkoi kiinnostaa kuva. Työskentelin pitkään graafisena suunnittelijana. Kun se ei enään tuntunut antavan enempää, siirryin kuvataiteen pariin. Minulle oli luontevaa yhdistää lapsuuden tanssiharrastus maalaamiseen. Tästä syystä juuri action painting on minulle luonnollinen ja kokonaisvaltainen tapa ilmaista itseäni ja kommunikoida ympäristön kanssa.

Mistä saat inspiraatiosi?
Lähes mikä tahansa voi herättää ajatuksen teoksesta. Värit, tunnetilat, elämäntilanteet, ihmiset, liike, lämpötila….

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Maalauksissani voi kyllä huomata erilaisia vaiheita ja ajanjaksoja. Ehkä radikaalein muutos teoksissa on tapahtunut viimeisimmän vuoden kuluessa.

Olen työstänyt uutta teossarjaa ”My little ikebana” vuoden 2014 keväästä alkaen. Maalaukset juontavat vaikutteita ja periaatteita japanilaisen kukkienasettelutaiteen; Ikebanan työstöprosessista.
Olen kiinnostunut japanilaisen ja pohjoissuomalaisen kulttuuriin, sekä mentaliteetin yhdistämisestä action paintingin keinoin. Viitekehyksen säilytän joustavana ja etenen maalausprosessin ehdoilla.

Lempivärisi?
Keltainen. Kaikki muutkin värit ja sävyt ovat mieluisia mutta sanon aina ensiksi Keltainen.

Ketkä ovat suosikkitaiteilijasi?
Arvostan suuresti monia taiteilijoita ja eri taidesuuntauksien edustajia. Niin vanhoja kuin nuoriakin. Ensimmäisinä tulee mieleen tottakai Jackson Pollock ja Franz Kline.

Onnellinen paikka sinulle?
Koti ja työhuone.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Vuoden 2012 alussa tuli sähköposti taiteilijakollegalta, jossa hän ilmoitteli luopuvansa Hiukkavaaran työhuoneestaan. Tartuin tilausuuteen kiinni heti, koska tila sopi loistavasti työskentelytapaani. Olen viihtynyt loistavasti.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hiukkavaarassa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Kultuurikasarmille saapuessa tila ja paikka toivottavat hiljaisesti tervetulleeksi. Useiden muiden taiteilijoiden läsnäolon tuntee, vaikka he eivät olisi paikalla tai heihin ei aina käytävällä törmäisikään tai piipahtaisi työhuoneessa tervehtimässä. K2 Taiteilijatalossa on tyyni tekemisen tunnelma, joka motivoi itseäkin työskentelemään ahkerammin aina työhuoneella ollessa. Yhteisölliset projektit sujuvat luontevasti ja tuotteliaasti kuten, K2 Unplugged -työhuoneista gallerioiksi -tapahtuma osoitti. Epävarmuus tilojen ja alueen kohtalosta tottakai huolestuttaa. Toivottavasti saamme pitää taiteilijatalomme vielä pitkään.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Asiakkaat löytävät taiteeni näyttelyistä, työhuoneelta, useilta www-sivuilta, Taidelainaamo- ja myymälä ARTo:sta ja Facebookista. Myös Oulun Taiteilijaseura -63 ry tekee kovasti töitä jäsentaiteilijoidensa näkyvyyden ja työllistymismahdollisuuksien edistämiseksi. Koitan pitää itsestäni ääntä ja tiedottaa mahdollisimman tehokkaasti niillä resursseilla mitä minulla henkilökohtaisesti on käytettävissä. Aina itsensä markkinointi ei tunnu ihan mukavalle ja luontevalle. Tulee olo, että eihän ole soveliasta omia tekemisiään toitottaa. Ehkä se on tämä suomalaisia vaivaava tapa, jossa vaatimattomuus katsotaan hyveeksi ja on paheksuttavaa tehdä itsestään numeroa.

Taiteen managerointi on maassamme vielä kovin pienimuotoista. Toivoisin sen kehittyvän ja yleistyvän. Taide ja taiteilijat jalkautuvat mielestäni nykyään aktiivisesti myös muuallekin kuin museoihin ja gallerioihin. Vielä on kuitenkin haastetta tavoittaa ihmisiä ja uusia kohderyhmiä. Haastetta on mielestäni myös siinä miten taidetta jalkautetaan niin, että se kykenee pysymään mukautuessaan uusiin ympäristöihin vielä jollain tasolla myös omassa kontekstissaan.

Löydä täältä:
https://www.hannaholopainen.com/
https://www.facebook.com/hanna.holopainen.art
http://arto.artoulu.fi/
https://www.instagram.com/iukkuart
https://twitter.com/iukkuart

Anni Arffman

Kuva: Christelle Mas

ANNI ARFFMAN, 
kuvataiteilija, syntynyt 1985 Sotkamossa, 
asuu ja työskentelee Oulussa

– kuvataiteilija, ammattikorkeakoulututkinto

Millaista taidetta teet?
Maalaan öljyvärein, vesivärein ja sitten teen yhdistelmätekniikkakokeiluja, joissa on yhdistetty tietokonegrafiikkaa ja valokuvaa. Eli kokeiluja ja perinteisiä maalaustekniikoita.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Se on kiinnostanut aina jonkun verran, mutta en mitenkään erityisen paljon harrastanut kuvataidetta, ennen kuin sitten yläasteella oli valinnaisainekurssi öljyvärimaalauksesta. Siellä pääsin ensimäistä kertaa elämässäni kokeilemaan öljyvärejä. Se oli hieno kokemus.  Niiden väri säilyi sellaisena minkälaisena sen laittoi, ettei se sammunut kuivuessaan ja siveltimen jäljet näkyivät myös. Se oli niin suuri ero verrattuna peiteväri- ja vesivärimaalaukseen, joita olin aiemmin kokeillut. Siitä innostuneena halusin saman tien öljyvärit ja aloin maalaamaan kotona. Eli siitä lähti innostus, että aloin harrastamaan sitä oikeasti ja tosissani. Kuulin samoihin aikoihin että kuvataitelija on ammatti ja että sitä voi opiskella. Yhdistin nämä kaksi asiaa ja ajattelin, että minäkin haluan ammattikorkeakouluun opiskelemaan kuvataitelijaksi. Eli selkeä käännekohta silloin neljätoistavuotiaana.

Mistä saat inspiraatiosi?
Ihmiset kiinnostavat. Hieman kummalliset sekä ristiriitaiset tunnelmat ja niiden ilmaiseminen kuvallisesti.

Mitä taide merkitsee sinulle?
Taide merkitsee todella paljon.  Se on ammatti ja elämäntapa. Minusta tuntuu että parhaimmalla tavalla toteutan itseäni  kun maalaan. Jotenkin se täydentää  omaa olemassaoloa.

Onko tyylisi muuttunut ajan saatossa? Miten?
Varmaan aika ratkaiseva olivat ne vesivärit, mitkä minua lapsena tuskastutti ja joita päädyin kuitenkin kokeilemaan vuonna 2010 uudestaan. Ajattelin ettei näillä voi kukaan tehdä mitään järkevää, varsinkin kun maalasin ihmisiä. Sitten aloin kuitenkin kokeilla ja huomasin, että tämä onkin hyvä juttu. Se on sopivan epämääräinen menetelmä, kun märälle paperille maalaa märällä värillä. Ehkä sen jälkeen jälki on muuttunut sumuisemmaksi, epätarkemmaksi. Epätarkkuus kiinnostaa enenevässä määrin. Tavallaan olen myös siirtynyt siitä, että maalasin kaksiuloitteisia maalauksia myös kolmiulotteisiin maalauksiin. Minulla on kerrosmaalauksia, joissa on kaksi tasoa.

Kuva: Christelle Mas

Lempivärisi?
Kaikki värit! Sanotaan, että perusvärit sillä niistä voi sekoittaa kaiken, eli sininen, punainen ja keltainen.

Onnellinen paikka sinulle?
Työhuone. Vaikka se ei ole mikään hieno, vaan sotkuinen, pieni huone, mutta se on onnellinen paikka. Siellä voin toteuttaa itseäni.

Miten löysit tiesi Hiukkavaaraan?
Olin muuttamassa Berliiniin kahdeksi kuukaudeksi ja samaan aikaan silloinen asuintaloni oli menossa purkuun, luulin, että noin puolta vuotta myöhemmin. Sitten minulle soitettiinkin, että sieltä talosta pitää muuttaa heti pois. Samaan aikaan sain puhelun, että jos haluan, voin mennä Berliiniin taitelijaresidenssiin joulu-tammikuuksi. Silloin kuulin jostain, että täällä on työhuoneita ja satuin saamaan sen. Aluksi sain muutettua kamppeeni huoneeseen ja lähdin Berliiniin. Tulin sieltä takaisin, hommasin asunnon ja työhuone jäi, tarkoituksella, sillä halusin sen pitää.

Mikä Hiukkavaarassa työskentelyssä on hyvää/mitä haluaisit muuttaa?
Hyvää on oikeastaan kaikki muu, mutta sijainti on pikkaisen kaukana. Pyörällä on matkaa suunnilleen kuusi kilometria. Se on kuitenkin sellainen matka, että kun tänne tulee, täällä haluaisi tehdä töitä koko päivän. Joskus olisi kuitenkin kivaa, että jos on vaikka kaksi tuntia aikaa, niin senkin voisi hyödyntää ja päästä nopeammin työhuoneelle. Kunpa työhuoneen saisi kilometrin päähän asunnosta. Mutta tila on hyvä, samoin se yhteisö mikä täällä on. On kivaa että täällä on muitakin taiteilijoita.

Miten asiakkaat löytävät taiteesi ja miten myyntiä voisi kehittää?
Näyttelyistä tietenkin löydetään taidetta sekä jonkin verran netistä. Miten myyntiä voisi kehittää… Se olisikin hyvä, jos joku sen keksisi. Eihän se helppoa ole. Ei ole kuitenkaan vielä kovin yleistä että taidetta ostetaan, ja jos joskus ostetaankin, niin se on vähän varman päälle että pitää olla tunnettu nimi. Erästä nettikauppaa, sellainen kun taideovi.com, pitävä Anu Korjonen on omalta osaltaan kehittämässä taiteen myymistä. Siellä voi ostaa taulun loppuun saakka ja laittaa sen sinne ostoskoriin.  Varmaan netti on nykyään oikeasti hyvä kanava. Sieltä saa näkyvyyttä. Siihen tarvitsisi paljon ideoita, että miten myyntiä voisi kehittää.